Se, joka on joskus tehnyt testejä, joista selviää oma suosikkilaji, huutaa hep! HEP! Ihan kuin se laji selviäisi testin tekemällä 😂 Tykkään vaihtelusta. Saman puurtaminen ei ole minua varten ja siinä kärsii motivaatio. Olen myös ihmisenä sellainen, että innostukseni johonkin on kausiluontoista. En juoksisi talvella, mutta keväästä syksyyn se on mukavaa puuhaa.
Ohjaan tanssia kerran viikossa. Gospel-lattarijumpassa saa toteuttaa itseään ja pitää vaihtelua yllä ja siksi sitä tykkäänkin ohjata. Lisänä on hyvä kristillinen musiikki. Zumba ja Les Mills-tanssit ovat mukavaa vaihtelua,mutta musiikki ei vain toimi. En halua kuunnella mistään maallisesta, koska tanssissa annan itseni Isälle ihan kokonaan, koko keho ja mieli. Siksipä muussakin liikunnassa kristillinen musiikki on kaiken a ja o. Rauhallisemmassa liikunnassa ääniraamattu on mukavaa, mutta juoksussa se ei oikein toimi. Keskusteluohjelmia on myös mukava kuunnella esim. sauvakävelemässä tai pyöräillessä.
Rakkain laji siis on tanssi. Jumppaa ja Crossfittiä harrastan lihaskunnon takia, mutta ovat nekin ihan hauskoja sekä tehokkaita vaihtoehtoja. Kahvakuula heiluttelen kotona, koska siinä saa mukavasti koko kehon jumpattua. Juoksu ja pyöräily ovat tanssin lisäksi hyvää aerobista, mutta huonolla kelillä en lenkille lähde. Lasten kanssa tulee myös juostua, kun muksut pyöräilevät. Omalle pyörälle vauhtia on liian hidas. Uinnista tykätään koko perhe. Kiitos Isälle, että on kaikenlaisia mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa. Kun on paremmassa kunnossa, jaksaa myös enemmän. Pelkona vain on, että kuntoilusta tulee epäjumala. Herra varjelkoon siltä!
